hauskaa syntymättömyyspäivää

[korpi]

Minttutee oli maukasta, suklaakakku taivaallista. Ilta kului vallan hurmaavasti. Asiat johtivat toisiin, ja jossain vaiheessa huomasin menetettäneeni twister-neitsyyteni. En kadu sitä hetkeäkään - kaikki osapuolet olivat lempeitä ja rakastavaisia, ja koko tapahtuma oli kaikin tavoin positiivinen - mutta uskon huomenna herävääni kovin arkana tietyistä... paikoista.

Tämän kunniaksi! Naiivia fiktiivistä ken-tietää-mitä. Tarina? Kenties.


ja niin löysin kokonaisen ihmisen RIKKONAISTEN SIELUJEN MERESTÄ ♥

Tekijä: minä
Tyylilaji: yrityksen huomaa
Huom: väkivaltaa?
Lyhyesti: "Ai pitikö minun tajuta siitä jotain?" "...Joo ei."



.apilat

syntymäkuuni kolmantena päivänä maan uusin taivaskanava julistetaan avatuksi. se on ollut epävirallisessa käytössä jo pari viikkoa; avausseremonia tuo sen julkisempaan tietoisuuteen.

joukko nuoria naisia ja miehiä, täynnä ylhäisiä ajatuksia ja uljaita ideoita, kerääntyy betonin (siniseen) suojaan. he keskustelevat hiljaa kuten aina, rauhallisilla ymmärtäväisillä äänillä. yö on kääntymässä aamuun - intohimoinen altto kajahtaa veitsistä, aseista ylös kohti valkenevaa taivaankantta, ja tämä on uutta. "maallinen ei ole mitään" - kolmannen kerroksen muotokuva tuijottaa sameilla silmillään, mitään näkemättä - "me olemme, me olemme" - kentälle kulkevan hissikuilun muovinen kaari tarraa ensimmäiseen auringonsäteeseen ja paiskaa sen kohti vastapäistä seinää - "NYT ELÄKÄÄ" - ylimmällä tasolla törmää mustaan helmaan.

hän on odottanut viisi tuntia, kuudetta tuntia hän odottaa, voitonriemuisia huutoja hymyjä riemunkiljahduksia, jotka pian muuttuvat ilosta tuskaan. se tulee olemaan hänen merkkinsä.

hän on tehnyt tätä kuukausia. hän on tehnyt tätä vuosia. hän on tehnyt tätä aina.

käännyn kulmalta takaisin kohti lautaani. tämä ei ole minun paikkani.




{jahtaamaan pakenevaa yötä}









.twister


lähde oli vanhan ajan kenttäpeli, sen metallinen ääni kirskui jok'ikisen koulutusiän saavuttaneen korviin kuin mikäkin. kakarat nauttivat siitä suunnattomasti, mutta kakarat aina nauttivat.

pelissä oli näyttöön piirrettyjä kolmioita ja suorakulmioita, missään ei ollut punaista. yleisesti peli oli hylätty vuosikymmeniä sitten, sillä se oli seurapeli, eikä kukaan enää pelannut seurapelejä.

kolmiot tuntuivat lähes märältä koskettaa. vain suuremmat kulmaluvut menivät ihosta läpi.

reunalla oli aita; aidan läpi pystyi hyvällä säällä näkemään horisonttiin piirtyvän planeettapyörän. kaikki ohikulkijat kiirehtivät paikan ohi kohti kaukaisia huvituksia, kaikki tyytymättöminä siihen, mitä tämä puoli tarjosi.

rautaisen kitinän yli saattoi erottaa pirunnotkon aiheuttamat ilmoille rääytyt ilonilmaukset.


{kaksi valtavaa puolipyörää ja niiden välissä kulkevat koristellut jalokivikirjaimet}








.hadaalia


tämä on toisella puolella:

lukemattomia luvuttomia nimettömiä eläinparvia, jokaista lajia vähintään neljä joukossaan. loistavat sateenkaaren väreissä, kaikki, kaikki, pienempää kohti kirkkaammin. pienimmälle ei sateenkaarikaan ole tarpeeksi. ja polku.

(niiden välissä) käsintehtyjä häkkejä, hajoaisivat käsiin tai vain näyttävät siltä; suunnaton lihansyöjä, piikikkäät käpälät iskeytyvät kohti kehikkoa, joka antaa periksi hieman tai värähtää kosketuksesta. kahina ja kohina ovat ne äänet, (määrittävät tämän alueen) tanakkaa kangasta rosoista pintaa. ja linnut.

(miljoona siipiparia) mutta ääni on sietämätön ihmiskorvalle.

ajatus: tämä taitaa olla kuollut. ; ajatus: tämä toinen voisi kuulua jollekin muulle kuin itselleen.


{käveli kahden tasaisimman häkin välistä eikä kiinnittänyt huomiota oikealla paistattelevaan liskonraatoon}


:luoja mikä haju niistä lähteekään










.synergia


"eikä yksikään heistä tanssinut parittomana, niin. vaikka sellaisia sanoja ei heillä ole, he syntyvät vajaina ja parin päivän sisällä siitä löytävät toisen puolensa. useimmiten tämä onnistuu loistavasti, Heillä on silmää parinvalinnalle, mutta joskus - harvoin - he itse tekevät aivan uskomattomia virhearviointeja. pahimmillaan 'kolme' on löytänyt toisensa, eikä se ole kaunista katseltavaa. varsinkaan kun he yrittävät tanssia, aivan, ei sitä voi sanoa kuin– kuin liikehdinnäksi."

"itse en tietenkään ole koskaan kaivannut tuota teidän 'yksilöllisyyttänne', se käy pahasti luonnolleni. olen onnellinen kahdestaan, ja... siinä se."

"mutta oi, tanssiminen! se on kai se mitä kaipaan eniten. hyppyjä ja loikkia ja pomppuja ja joskus vaan hassua saksivaa liikehdintää. mutta siitä lähtien kun loukkasin lanteeni, emme ole voineet käydä missään enää. sääli sinänsä."

"sekä me että [yksi] olemme täysin tyytyväisiä olooni. kun loukkasin lonkkani hetken kävi kyllä mielessä ettei juhlinnasta tulisi enää mitään, kunnes tajusimme että siihen on... muitakin tapoja."

"on niin uskomaton onni, että muistin sen varastossa jo vuosia kellineen vanhan- toisenikin oli helpottunut. hän piti kovin tanssista. hän ei edes välittänyt niistä rujoista kolmosista jotka näimme silloin kerran, ei. hän vain jatkoi pyörintäänsä ja veti minutkin siihen mukaan ja- mitä kysyittekään?"

"niin... ehdimme jo unohtaa."




{kauan sitten kaukaisessa}










{ah! mutta mikään ei voita paljasta terää paljaalla iholla}


"vastakohdat" on kaunis käsite, eikä mikään voita alastonta terää alastomalla iholla.

/tämä on polvesi joka lentää kohti hänen rintakehäänsä ~isku~ ja häneltä karkaa - tahtomattaan - korahdus. halveksunta on takaisin hänen kasvoillaan alta aikayksikön, eikä verta (jotain muutakin) pois pyyhkivässä kädenselässä ole rahtuakaan alentumista. kolmenkymmenen sekunnin sisällä reilu osa hampaistasi on löytänyt uuden olinpaikan puisella kadulla ja hän arastaa vasenta olkaansa turhan paljon./

se, mikä valuu pitkin pitkää selkää on lämmintä ja Tuntuu Hyvältä, joten sen olemuksella ei ole kovin suurta väliä.

/laukaus ilmoittaa itsellään sääntöjen saamasta uudesta suunnasta, etkä pidä siitä - jos mahdollista, hän pitää siitä vielä vähemmän. voisit syventyä tuohon tuumaan tarkemmin, ellei (raskas?) ((kaareva?)) (((valuva))) nestevana (otsaltaan) ((suupieleensä)) veisi välittömästi kaikkea keskittymistäsi. valot ja varjot imevät kaiken värin, mutta tiedät ettei se ole läpikuultavaa./

ensimmäinen osuma ei koskaan satu eniten, se vain kertoo jonkin alkaneen. silti, silti viimeinen sattuu vielä vähemmän.


.hurme[s]










.baana


muistin sen karkkikaupan kuin eilisen päivän.

siskoni pelästyi sitä, hieman, mutta minä vain nauroin.

ohitseni kulki hologrammikuva jostain turkoosista, joka kantoi mukanaan vanhan karkkikaupan mainoskassia.

siskoni heilutteli vieressäni raajojaan uhkaavasti kohti alla avautuvaa äärettömyyttä.

minä istuin kadun reunalla.

{painaa}

* * *

{lähde}

heiluttelet jalkojasi kun hän kävelee ohitse - vierustoverisi hätkähtää taaksepäin kuin aaveen nähnyt ja hedelmäkori jota tämä pitää kädessään tärähtää uhkaavasti - asetat kätesi rauhoittavasti hänen olalleen ja hymyilet kauneinta hymyäsi. hänelle hetki on ikuinen - hän ei katsahdakaan teihin.










.elämässä


"¤" on tavallinen pieni ihminen, joka rakastaa vanhoja kirjeitä ja tuoreiden kasvien tuoksua. Aika ajoin maailman suuret asiat huolestuttavat häntä, mutta hän ei anna tuon huolen viedä voittoa itsestään - sillä hetkellä kun hän päästää masennuksen olan päälle, hän on hävinnyt.

Iltaisin, kun aurinko on laskenut aivan horisontin reunamaille, hän katselee merelle ja haaveilee paremmasta elämästä. Iltoja seuraavina päivinä hän alkaa itse muuttaa elämäänsä paremmaksi.

Tänä aamuna hän heräsi tuntiessaan jonkun - jonkin - seisovan aivan huoneensa ulkopuolella. Ulos katsoessaan hän näki l-lautaan nojaavan hahmon. Tämän varsi oli matkustamisesta uupunut, mutta jokin piti vielä hänen päätään pystyssä. Tämä hahmo taisteli taisteluaan voittaakseen.


/ /


Vieras huomaa ovi-ikkunan pielessä seisovan hahmon ja ¤ heilauttaa kättään itsevarmalla epävarmuudella. Vieraan silmät räpsähtävät hetkessä aivan auki ja hän repeää nauruun.

"¤" ei vaivaudu vetämään kenkiä jalkaansa vaan kävelee ulos sukkasillaan, tervehtimään tuntematonta tuttuaan.

Se tuntuu oikealta.


/ /


{"Olen kotona," joku huomasi ensimmäistä kertaa elämässään, ja alkoi nauraa sydämensä pohjasta.}